Pienet suuret taistelijat

           

Ehkäpä tämäkin tänne sopii. Vuonna 2009 meillä oli hetken pieni poika nimeltä Eero. Seuraavana syksynä saimme vähän pidemmäksi ajaksi lainaan pienen pojan nimeltä Aamos. Aamoksen elämä kosketti niin monia, että halusin saada sen muistoksi sekä itselleni (asioilla kun on taipumus unohtua) sekä muille rinnallamme Aamoksen taistelun ajan kulkeneille.

Kuinka lyhyt elämä olla voi

Mutta muisto ikuisuuden kestää

Paljon rakkautta se mukanaan toi

Emme lähtöä pois voi estää

23.12.2015

Yksi yö vain jouluun on....täällä neljävuotias varsinkin jo kovasti odottaa pukkia (joka kylläkin onnistuu aina tulemaan kun käymme hautausmaalla muistamassa pieniä veljiä Taivahasta). Tosin ihnemetystä aiheutti se, kun piilosta leikkiessään löysi meidän vaatekaapin perältä toivomansa lelun. No, nyt ne on jo viety parempaan talteen varastoon :)

Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille! <3

Makuuhuoneen päivitys

Olen jo pidempään haaveillut makuuhuoneen päivityksestä. Ennenhän meillä oli viininpunainen ja liian leveä päiväpeitto sekä verhot joissa violettia, mustaa, valkoista ja vaaleanpunaista. Ihan kivat värit, kunnes viiden vuoden jälkeen iski totaalinen kyllästys. Rahapulan vuoksi ehdin suunnitella tätä pitään ja tutkia sisustusblogeja. olen nyt ihastunut mustavalkoiseen, harmaaseen ja tummansiniseen. En kuitenkaan halunnut makuuhuoneesta pelkkää mustavalkoista, joten halusin tyynyihin hieman keltaista väriläiskiksi. Nämä tyynyt ompelimme esikon kanssa yhdessä. Ei mitään mallijälkeä, mutta meille kelpaa.

Päiväpeitoksi halusin valkoisen vaikka se ehkä onkin hieman uhkarohkeaa lapsiperheessä ja perheessa jossa äiti tykkää syödä suklaata sängystä. Ensin ajattelin tehdä päiväpeiton itse, mutta se olisi maksanu 200 e ->. Prismasta löytyi juuri haluamani peitto vain kuudella kympillä.

Verhokangasta ei tarvinnut edes miettiä, sillä olen ihastunut tähän Marimekon lokkiin. Kaunis ja taatusti ajaton kangas. Tein vain hieman suuret taitteet joten verho on hieman liian lyhyt, mutta kuten sanotaan, meidän koti on käyttöä, ei näyttöä varten. Kun omaa silmää miellytää se riittää. Nämä olivat muuten ensinmäiset itse ompelemani verhot ja yllätyin siitä miten helppoa se olikaan.

Voihan kaitale!

Tästä piti alunperin tulla esikoisen tekemä paita. Hän valitsi itse mallin ja kankaat, kopioi kaavat kankaalle ja ompeli olkasaumat ja sivut. Sen jälkeen ajattelin, että ompelen pääntien kaitaleen itse, kun se on monimutkasempi. Ja sitä se totta vie olikin! Kaksi ensimmäistä versiota purimme, eikä tuosta kolmannestakaan hyvä tullut. Kaavan alkuperäistä ohjetta en ymmärtänyt alkuunkaan, mutta löysin netistä selkeän ohjeen, tosin silläkään en saanut pääntiestä hyvää. Aloin tänään ommella jo ennen seitsemää samalla, kun koululaiset söivät aamupalaansa, ja sainkin paidan valmiiksi. Tämä paita tulee 7-vuotiaalle ja esikoinen saa tehdä samoista kankaansa omansa, kankaasta kun riittää kahteen paitaan.

Mutta mikä tuossa kaitaleessa meni vikaan? Ensi maanantain viimeisessä käsityöryhmässä saan toki vastauksen, mutta en laita pahakseni, jos sen joku jo aiemmin kertoo. Toisen samanlaisen paidan kaula-aukkoa emme kyllä vielä näillä tiedoilla tee.

Myös helmassa tuli ongelmia. Kaulan kanssa tapeltuani päätin jättää kaitaleet sikseen ja tehdä helman vain kääntämällä kangasta. ompelin käännöksen puolelta, jotta näin missä kankaan reuna menee, ja paidan etupuolelle tuli sitten tällainen huono tikki. Toisella puolella (siis sieltä mistä ompelin), tikki on siisti. onko vika mun koneessa, vai onko tämä tyypillistä? Ja jos on, niin miten tällaisen pulman voi välttää? Hihat tein samalla tavalla, ja niissä "nurjan puolen" tikistä tuli kaunista.

Karhuhousut

Joitakin viikkoja sitten sain valmiiksi mustat collegehousut (niiden kuvaaminen osoittautui mahdottomaksi). Niiden jälkeen ajattelin ensin, että teen seuraavaksi paidan 7 v pojalle, mutta kaavoja katsottuani totesin, etten jaksa lähteä piirtämään niitä vaan ompelen suosiolla tytölle uudet housut vanhoilla kaavoilla. Kestovaippakaupasta löytyi ihana karhukuosi, jota lähdimme tytön kanssa yhdessä katsomaan. Värivaihtoehtoja oli kolme, joista tyttö valitsi keltaisen. Ja nämä housut aloitettuani en enää ymmärtänyt miksi tein ensimmäiset housut mustasta kankaasta; persoonattomia mustia kun löytyy kaupasta. Tyttö itse ei ole housuja vielä nähnyt, mutta veikkaisin hänen rakastavan niitä :) Ja toivoa sopii, että kaapista löytyy valkoinen paita näiden kaveriksi.

Uusi ompelukone

Pukki kävi meillä hieman etukäteen ja sain tämän ompelukoneen. Kankaita olemme käyneet lapseni kanssa jo ostamassa, kaavat on piirretty ja laitettu kiinni kankaaseen. Leikata en kuitenkaan vielä uskaltanut, saavat ompeluryhmässä ensin tarkistaa, että ne ne on oikein aseteltu. Ryhmä onkin jo huomisaamuna ja toivottavasti saan valmiiksi housut joita olen tehnyt jo pari kertaa. Sekä tietenkin uusia ompeluksia alkuun. Ryhmää on jäljellä enää kaksi kertaa, joten kohta pitäisi pärjätä yksinään :)

Päiväpeitto tytön huoneeseen

Tämän päiväpeiton tein isäni avovaimon avustuksella. Kahdestaan se onnistuikin ihmeen hyvin.

Tuubihuiveja

Näiden suhteen "hieman" innostuin. Ensin oli tarkoitus vain käyttää paidasta jääneet kankaat, mutta sitten ihastuin näihin ja teinkin niitä vähän lisää. Tässä on huivit itselleni, tytölle ja kahdelle pojalle.

Ensimmäinen paita

Tässä tytölleni ommellussa paidassa hain jotain Popin Sirkus-malliston tyylistä siinä kuitenkaan onnistumatta. Paita on ommeltu käsityöryhmässä. Tässä vaiheessa osasin vain piirtää kaavat arkilta ja ommella koneella perustikkejä.